Aikakausien värikartat

Tässä ovat Symphony-värikartasta valitut perinteisten pigmenttien sävyjä vastaavat värikoodit. Perusteena valinnalle on ollut mahdollisimman läheinen perussävy ja vastaavuus myös harmaataittoisuuden osalta. Julkisivuvärityksen onnistumisen kannalta on suuri ero siinä, että käytetäänkö toisiinsa helpommin sopivia harmaataittoisia ”luonnollisia” vai kemiallisesti puhtaita ja liian ”räikeitä” värejä.
 

Seuraavassa listassa on maavärejä vastaavat sävyt Symphony-kartassa:

Vaalea okra



M 395
   
Kultaokra



M 396
   
Polttamaton terra



M 400
   
Poltettu terra



L 409
   
Punamulta



M 408
   





M 409
   





M 410
   





M 411
   





M 412
   





M 413
   





N 408
   





N 409
   





N 410
   





N 411
   





N 412
   





N 413
   
Rautaoksidipunainen



M 416
   





M 417
   





M 418
   





M 419
   





N 416
   





N 417
   





N 418
   





N 419
   
Maavihreä



L 446
   
Vihreä umbra



M 458
   
Ruskea umbra



M 460
   





M 461
   
Poltettu umbra



M 468
   
Harmaa umbra



F 497
   





G 497
   





H 497
   





J 497
   





K 497
   





L 497
   





M 497
   





N 497


Käytetyimpiä värejä ovat olleet punamulta, okrat, terrat, vihertävät ja harmahtavat umbrat sekä niiden poltetut versiot.

Perinteisiä keinotekoisesti valmistettuja värejä vastaavat poiminnat

lyijymönjä


antiikista asti käytetty


L 318

     
ultramariinisininen


tehty 1827 keinotekoinen, aiemmin lapis lazulista


M 356

     
kromioksidivihreä


1809


K 376

     
preussinsininen


kehitetty 1707


M 437

     
luumusta


vanha pigmentti


Y 497

     
nokimusta


vanha pigmentti


Y 500


Julkisivujen maalien sävyttämiseen osa näistä pigmenteistä on ollut liian kalliita tai kemiallisesti kestämättömiä. Tästä syystä räikeästi maalattuja taloja on ollut hyvin vähän 1960-luvulle asti.