Sisäilma on yleensä hyvää, kun siihen ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota

Kosteutta ja hometta korostetaan yleisessä keskustelussa, vaikka tavallisin sisäilmaongelma on riittämätön tai toimimaton ilmanvaihto.


– Sisäilman laatuvaatimukset vaihtelevat aina tilojen käyttötarkoituksen mukaan, korostaa Sisäilmayhdistyksen asiantuntija Mervi Ahola.

– Sisäilmaan kiinnitetään yleensä huomiota vasta, jos jokin on pielessä. Sama koskee tietysti saneerauskohteita. Vanhoissa rakennuksissa kylmät pinnat tai ilmavuodot voivat aiheuttaa vetoa. Tärkeää on myös estää liika lämpeneminen, josta suurin osa tulee auringon säteilynä ikkunoiden kautta. Saneerauskohteissa ei aina uudisteta ikkunoita ollenkaan, mutta suojaus voidaan toteuttaa muillakin keinoin. Virallisissa säädöksissä sisäilman kosteuden osalta sanotaan ainoastaan, että rakenteiden kannalta kosteutta ei saa olla liikaa.

– Myös kuiva sisäilma voi aiheuttaa oireiden pahenemista herkimmillä ihmisillä, Ahola muistuttaa.

– Kosteudenhallinta rakentamisen ja remontoimisen aikana on todella tärkeää lopputuloksen kannalta. Valuissa, tasoitteissa ja maaleissa rakennukseen tuodaan paljon vettä, ja työmaavaiheen aikana ilmanvaihtokanavien tulee olla tulpattuina, joten kosteus pitää poistaa muuta kautta. Kesäkuumalla tämä on todella hankalaa, ja silloin tarvitaan koneellista kuivausta. Ilma on sitä kuivempaa, mitä kylmempää ulkona on. Rakentamisessa on Aholan mukaan kiinnitettävä huomiota laadukkaisiin materiaaleihin ja suunnittelun tavoitteisiin.

– Kriteerit on hyvä pitää mielessä prosessin joka vaiheessa, jottei unohdu, millaista kohdetta ollaan tekemässä, hän sanoo.

– Esimerkiksi sairaaloilla on omat vaatimuksensa, ja niiden ilmanvaihtoon ottaa kantaa Suomen Sairaalatekniikan yhdistys ry.

Vähäpäästöisyys ei toteudu, jos asennusohjeita ei noudateta

Aholan mukaan kosteus ja home ovat usein otsikoissa, vaikka kyseessä on laajempi käsite eli sisäilmaongelmat. Vanhojen rakennusten suurin ongelma on riittämätön ilmanvaihto, joka voi aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä ja tunkkaisuuden tuntua, mutta siinä vaiheessa rakennuksessa on yleensä muitakin ongelmia.

– Pitää muistaa, että sisäilmaoireet ovat hyvin henkilökohtaisia. Yhtä yskittää, toisella vuotaa nenä. Kaikkia sisäilman epäpuhtauksia ei pysty aistinvaraisesti havainnoimaan, Ahola sanoo.

– Esimerkiksi radon on hajuton, mauton ja väritön kaasu, jolle altistuminen lisää keuhkosyövän riskiä.

– Rakentamisessa on olennaista noudattaa alan ohjeita ja suosituksia, kuten kuivumisaikoja, Ahola jatkaa.

– On valitettavan yleistä, että rakenne pinnoitetaan ennen kuin se on riittävän kuiva, mikä voi aiheuttaa isoja ongelmia rakennuksen käytön aikana. Betonin kosteus kannattaa mitata näytepalan tai poranreikämittauksen avulla. Pintakosteusmittarin tulosten perusteella ei pitäisi tehdä päätöksiä betonin päällystettävyydestä.

Sisäilmayhdistys ry on ollut mukana kehittämässä M1-materiaaliluokitusta ja vie sitä edelleen eteenpäin.

– Varsinkin nyt, kun markkinat ovat vapaat, on syytä valita tutkitusti vähäpäästöinen materiaali ja toteuttaa asennus ohjeiden mukaan, Ahola sanoo.

– Vähäpäästöisyys ei toteudu, jos esimerkiksi ei noudateta kuivumisaikoja ja kiinnitetä huomiota olosuhteisiin.

Teksti: Virve Juhola

Kuva: Pixabay


Kontaktibanneri_2018
Tarvitsetko neuvoa suunnittelussa? Ota yhteyttä >>