Parvekkeet

Parvekkeet ovat rakennuksen osia, joihin ajan mittaan usein syntyy vaurioita. Kovassa säärasituksessa ne vaativat jatkuvaa huoltoa ja kunnostusta. Vaurioiden korjaaminen ei ole yksinkertaista, ja pintapuolisesta korjauksesta on iloa vain vähän aikaa. Todellista hyötyä korjaamisesta on vain, jos vaurioiden aiheuttajat pystytään poistamaan ja rakenne suojaamaan sekä korjaustuotteiksi valitaan tarkoitukseen suunnitellut Tikkurila Oyj:n tuotteet.


Erilaisia parvekerakenteita

Vuosisadan alkupuolella rakennetut parvekkeet ovat yleensä ratakiskojen varaan paikalla valettuja ulokelaattoja. Parvekkeiden kuormat siirretään ratakiskojen välityksellä rakennuksen välipohjaan. Varsinaisen betoniraudoituksen käyttö rajoittuu laatan yläpinnassa ratakiskoihin nähden kohtisuoraan sijaitsevaan raudoitukseen. Näiden parvekkeiden rakenne on tavallisesti kaksikerroksinen. Rakenne muodostuu ratakiskojen kannattamasta kantavasta laatasta, sen päälle asetetusta vesieristyskermistä tai bitumisivelyeristyksestä ja näiden päälle valetusta pintabetonilaatasta. Pintakerroksena on käytetty myös valuasfalttia ja joskus jopa betonilaattoja. Kaksikerroslaatat ovat massiivisia, noin 190 -200 mm:n paksuisia. Rakenteen paksuuden ansiosta tämäntyyppiset parvekkeet ovat kestäneet erittäin hyvin.

Elementtirakentamisen lisäntyessä ryhdyttiin 1960-luvun puolivälissä betoniparvekkeita ja kaiteita valmistamaan elementeistä. Tavallisesti parvekkeista rakennetaan pystysuuntaisia linjoja talon rungon ulko- tai sisäpuolelle, ja kantavat rakenteet ovat ohuita. Tyypillisten elementtilaattojan paksuudet ovat 120-160 mm.


Rungon ulkopuolella sijaitsevien parvekkeiden betoniset pääty- ja väliseinät ottavat vastaan parvekkeelta tulevat kuormat. Seinistä kuormitukset siirtyvät rakennuksen runkoon tai suoraan pielielementtien välityksellä perustuksille. Vastaavasti rungon sisään vedetyt parvekelaatat on tuettu kolmelta sivulta elementtirunkoon.


Sisäänvedetty parveke on paremmin suojattu säärasituksilta. Elementtiparvekkeissa ei ole tavallisesti erillistä kosteuseristyskerrosta, vaan yksikerroksinen laatta on tehty vesitiiviistä betonista. Kaikissa parvekelaattaratkaisuissa laatan päälle kertyvä vesi pyritään johtamaan pois laatan kallistuksella joko laatan ulkoreunan yli tai sadeveden poistoputkeen.


Kosteus ja lämpötilanvaihtelut rasitteena

Parvekkeiden vaurioitumista nopeuttavat rasitukset, joita aiheuttavat mm. ilman epäpuhtaudet, kloridit, kosteus ja lämpötilan vaihtelut. Myös työ- ja suunnitteluvirheet ovat hyvin yleisiä. Tavallisimpia suunnitteluvirheitä on parvekkeiden puutteellinen vedenpoisto. Virheellisten kaatojen vuoksi vesi seisoo parvekkeella ja tunkeutuu laattaan. Tästä aiheutuu kosteus- ja pakkasvaurioita laatan ylä- ja alapintaan sekä erityisesti laatan reuna-alueille, jos betoni ei ole pakkasenkestävää laatua.


Varsinkin parvekelaatan reuna-alueet ovat alttiita jatkuvalle, usein kolmelta suunnalta tulevalle kosteus ja pakkasrasitukselle. Reuna-alueilla esiintyy lähes poikkeuksetta myös rakenneterästen korroosiota, joka näkyy betonin halkeiluna ja valuvana ruostevetenä. Reuna-alueella korroosiota voi edesauttaa myös laatan etureunan halkeilu, jonka syynä on ns. estetty kutistuma. Tämäntyyppinen halkeilu aiheutuu muodonmuutoksista, jotka syntyvät betonilaatassa lämpölaajenemisen seurauksena.


Parvekelaatan kiinnittyminen julkisivuun ja pielielementteihin estää vapaan muodonmuutoksen, ja laatan reuna-alueille syntyy tämän seurauksena halkeamia. Lämpötilan muutoksen aiheuttama muodonmuutos betonissa on ±0,5 mm/m (±25 °C). Muutos on siis suhteellisen pieni mutta tarpeeksi suuri rikkoakseen esimerkiksi kovettuneen maalikalvon.