Maalit lakien, asetusten ja direktiivien puristuksessa

Tikkurilan tuotekehityksen kulmakivet ovat asiakkaiden vaihtelevien tarpeiden huomioon ottaminen sekä ympäristönäkökohdat ja tuotteiden turvallisuus.

Missiomme on kehittää uusia innovatiivisia tuotteita sekä parantaa olemassa olevia tuotteita ja soveltaa niitä uusiin käyttökohteisiin. Samalla tuotteiden täytyy olla yhä tiukempien ympäristö- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia.

Maalituotteita koskevat useat kemikaalilainsäädännöt, usein vielä vanha lainsäädäntö päällekkäin tulevan kanssa. Maalin tarvitsijalle näkyvimpiä ja merkittävimpiä ovat v. 2007 voimaan tullut tuote-VOC-asetus sekä lähivuosien aikana tuleva kemikaalien luokitus-, merkintä- ja pakkauslainsäädäntö. Myös biosididirektiivi vaikuttaa joihinkin tuotteisiin. Laajin ja monimutkaisin, REACH-asetus, jää maalin käyttäjälle varsin näkymättömäksi, vaikka se on maalin raaka-aineiden valmistajille jättiläismäinen haaste.

REACH siirsi vastuun viranomaisilta teollisuudelle

EU:n uusi kemikaaliasetus, REACH, astui voimaan kesä­kuussa 2007. Kemikaaleja valmistavat ja maahantuovat yritykset velvoitetaan arvioi­maan aineiden käytöstä aiheutuvat riskit ja antamaan ohjeet kemikaalien turvallisesta käytöstä. Asetus lisää näin entisestään Tikkurilan vastuuta tuotteiden terveysvaikutuksien viestimisestä asiakkaille. Tärkeimpänä informaatioka­navana niin kuluttajille kuin ammattilaisille toimivat tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteet.

Tikkurila on REACH-asetuksen näkökulmasta pääsääntöisesti jatkokäyttäjän asemassa. Helsingissä toimivan EU:n Kemikaaliviraston ylläpitämään REACH-järjestelmän tietokantaan rekisteröidään kaikki aineet, joita valmistetaan tai tuodaan maahan vuosittain yksi tonni tai enemmän. Tällaisia kemikaaleja on käytössä Euroopassa noin 30 000. Rekisteröimättömiä aineita ei saa valmistaa eikä tuoda maa­han ellei ainetta ole suljettu pois menettelystä.

Rekisteröinti edellyttää, että kemikaalien valmistajat ja maahantuojat hankkivat tiedot mm. aineiden vaarallisista ominaisuuksista, käyttötavoista ja turvallisesta käsittelys­tä. Maalit eivät ole asetuksessa mainittuja aineita, vaan näiden seoksia. Maaleja ei siis tarvitse rekisteröidä, mutta maalin sisältämien aineiden tulee olla re­kisteröityjä EU:ssa. Olemme tiedustelleet raaka-ainetoimittajiemme ja heidän toimittajiensa aikomuksia REACH-asetuksen mukaisen aineiden esirekisteröinnin ja rekisteröinnin suhteen.

Erityisessä tarkastelussa ovat olleet asetukseen sisältyvän Erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) listan aineet. Listalla on tällä hetkellä 16 ainetta, ja lista tullaan päivittämään säännöllisesti. Uusin luettelo ehdokkaista SVHC-listalle julkaistiin 1.9.2009. Tikkurilalla on tavarantoimittajana velvollisuus kertoa toimitusketjun seuraavalle portaalle tavarantoimittajan saatavilla olevat tiedot tuotteiden mahdollisesti sisältämistä SVHC-aineista. Kuluttajalla on asetuksen mukaan oikeus saada tietää näistä aineista vähintään nimi.

SVHC-aineiden osalta tuotekehityksessä on seurattu tilannetta tarkkaan, ja olemme osanneet ennakoida tulevan. Tikkurilan kauppa- ja rakennusmaalit eivät sisällä voimassa olevalla listalla olevia aineita.

VOC-asetus säätelee haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä

Eräiden rakennusmaalien ja -lakkojen sekä ajoneuvojen korjausmaalauksessa käytettävien tuotteiden liuotepitoisuuksia rajoitetaan tuote-VOC-asetuksella. Asetuksessa määritellään haihtuvien orgaanisten yhdisteiden eli VOC-yhdisteiden pitoisuuksien enimmäismäärät käyttövalmiissa tuotteessa sekä se miten ne tulee merkitä tuotteen pakkaukseen.

Tuote-VOC-asetus tuli voimaan 31.10.2005. Sen ensimmäisen vaiheen velvoitteita on noudatettava vuoden 2007 alusta lähtien ja toisen vaiheen velvoitteita 1.1.2010 alkaen. Näiden päivämäärien jälkeen ei saa valmistaa tiettyjä vesi- tai liuoteohenteisia rakennusmaaleja, jotka eivät täytä asetuksen vaatimuksia. Asetukseen sisältyvä 12 kuukauden siirtymäaika tarkoittaa, että tämän ajan maalin valmistaja voi vielä toimittaa ennen vuodenvaihdetta varastossa olleita tuotteita.

Lainsäädännön tavoitteena on vähentää haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä. Haihtuessaan ilmaan nämä orgaaniset yhdisteet yhdessä auringonvalon kanssa edistävät haitallisen alailmakehän otsonin muodostumista.

Historiallisesti ja kulttuurisesti erityisen arvokkaiden rakennusten entistämiseen tai ylläpitoon Suomen ympäristökeskus (SYKE) voi myöntää hakemuksesta yksittäisen luvan myydä tai ostaa tuotetta, jonka tuote-VOC-asetuksen enimmäismäärät ylittyvät. Poikkeuslupa voidaan myöntää vain tiettyyn käyttökohteeseen.

Tuote-VOC-asetuksessa rakennusmaaleilla tarkoitetaan rakennusten kiinteisiin osiin käytettäviä maaleja ja lakkoja, joilla yleensä maalataan kohteessa paikan päällä. Rakennusmaalit on jaettu direktiivissä 12 ryhmään. Lisäksi näissä ryhmissä on annettu vesi- ja liuoteohenteisille tuotteille omat haihtuvien liuotteiden enimmäismäärät. Esimerkiksi irtokalusteisiin tarkoitetut tuotteet eivät ole asetuksen piirissä, kuten eivät myöskään tasoitteet tai ohenteet. Tikkurila on tarkentanut joidenkin tuotteiden, esimerkiksi Empiren ja Miranolin, käyttösuosituksia.

Vuoden 2007 jälkeen valikoimastamme poistuivat liuoteohenteiset Valtti Color Satin, Kivitex Kivitalomaali ja Kenitex. Hirsipinnoilla Valtti Color Satin on korvattavissa joko Valtti Colorilla tai Valtti Akvacolorilla ja lautapinnoilla Valtti Color Extralla. Myös Kivitex Kivitalomaali ja Kenitex voidaan korvata uudenaikaisemmilla, jo kuitenkin pitkään markkinoilla olleilla vesiohenteisilla julkisivumaaleilla. Vuoden 2010 jälkeen valikoimasta poistuvat Pesto, Durosil ja ValttiTeho, osittain VOC-rajoitteista ja osittain päällekkäisyyksistä johtuen.

 Tuote-VOC-asetusta ei sovelleta tuotteisiin, joita käytetään ns. laitos-VOC-asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimintoihin tai laitoksiin.

Biosidivalmistedirektiivi rajoittaa tehoaineiden käyttöä

Biosidivalmistedirektiivi tulee korvaamaan maalin tavoin käytettävien puunsuojien kansallisen ilmoitusmenettelyn. Täysin vastaavaa ilmoitusmenettelyä ei ole käytössä muissa Euroopan maissa. Uudet hyväksyttämismenettelyt tulevat voimaan eri valmisteryhmille noin 10 vuoden kuluessa, jolloin biosidivalmisteiden markkinoille luovuttaminen ja käyttö edellyttävät hyväksymistä Suomessa.

Direktiivissä on paljon käsitteitä, joiden tulkinta ei ole aina aivan selvää. Alla on selitetty direktiivin keskeiset termit: biosidi, biosidivalmiste ja tehoaine.

Biosidit ovat kemiallisia tai biologisia valmisteita tai tehoaineita, jotka on tarkoitettu tuhoamaan tai torjumaan. Maali yleensä on valmiste, jossa käytetään tehoaineita, mutta tietyissä tapauksissa se voi olla myös biosidivalmiste, esim. puunsuoja.

Biosidivalmiste on yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävä valmiste, joka on käyttäjälle toimitettavassa muodossa ja joka kemiallisesti tai biologisesti tuhoaa, torjuu tai tekee haitattomaksi vahingollisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa muulla tavoin niiden esiintymistä. Pelkästään fysikaalisesti vaikuttavia valmisteita ei kuitenkaan katsota biosidivalmisteiksi.

Tehoaine on aine tai pieneliö, jolla on yleinen tai erityinen vaikutus haitalliseen eliöön. Haitallisella eliöllä tarkoitetaan eliötä, jota halutaan torjua tai jolla on haitallinen vaikutus ihmisiin, heidän toimintoihinsa tai heidän käyttämiinsä tai valmistamiinsa tuotteisiin, eläimiin tai ympäristöön.

Maalituotteita koskevia biosididirektiivin valmisteryhmiä ovat mm. säilöntäaineet, kalvonsuoja-aineet ja puunsuojat. Kahden ensimmäisen kohdalla tämä tarkoittaa, että maaleissa voi käyttää vain hyväksymismenettelyn kautta sallittuja tehoaineita. Puunsuojan, joka suojaa laholta ja sinistymältä, on lisäksi täytettävä tietyt toimivuustestit.

Biosididirektiivin aiheuttamat toimenpiteet ja vaikutukset ovat monimutkaisia, raskaita ja kalliita etenkin tehoaineiden valmistajille. Tästä syystä osa tehoaineista jää tai on jo jäänyt pois käytöstä. Ennen vuotta 2000 käytössä olleiden tehoaineiden on oltava esirekisteröityinä. Varsinainen rekisteröinti on meneillään, ja ensimmäiset tehoaineet on jo hyväksytty. Maalituotteista direktiivi kohdistuu ensimmäisenä maalin tavoin käytettyihin puunsuojiin. Toimenpiteet ja mahdolliset muutokset alkavat näkyä vuoden 2010 aikana.

Kemikaalien luokitus-, merkintä- ja pakkaamislainsäädäntö maailmanlaajuiseksi

Kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskee tällä hetkellä kaksi rinnakkain voimassa olevaa lainsäädäntöä. Näitä ovat ns. ainedirektiivin ja seosdirektiivin mukaiset luokitus- ja merkintäsäädökset, jotka on toimeenpantu kemikaalilaissa, kemikaaliasetuksessa sekä eräissä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksissa. EU:n uusi aineiden ja seosten luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva ns. CLP-asetus astui voimaan 20.1.2009. CLP-asetus on sellaisenaan voimassa kaikissa EU:n jäsenmaissa. Vanha lainsäädäntö on voimassa tiettyjen siirtymäaikojen puitteissa.

CLP-asetuksen tarkoituksena on varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso. Lisäksi asetuksella yhdenmukaistetaan aineiden ja seosten luokituskriteerit sekä merkintöjä ja pakkaamista koskevat säännöt ja säädetään toimijoiden velvollisuudet. Asetuksella pannaan myös täytäntöön YK:n hyväksymä maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä GHS.

Näkyvimpinä eroina vanhaan lainsäädäntöön nähden CLP-asetuksessa ovat erilaiset varoitusmerkit sekä huomiosanat ”vaara” ja ”varoitus” varoitusetiketeissä. R- ja S-lauseet on korvattu H- ja P-lausekkeilla (vaara- ja turvalausekkeet), vaaraluokkia ja -kategorioita on enemmän, ja joiltakin osin luokituskriteerit ja raja-arvot poikkeavat vanhoista kriteereistä.

Päävastuu aineiden ja seosten vaarallisuuden tunnistamisesta ja niiden luokitusta koskevista päätöksistä, merkinnöistä ja pakkauksista on niiden valmistajilla, maahantuojilla ja jatkokäyttäjillä. Valmistajien, esineiden tuottajien ja maahantuojien on luokiteltava myös ne aineet, joita ei ole saatettu markkinoille ja jotka on rekisteröitävä tai joista on ilmoitettava REACH-asetuksen mukaisesti Euroopan kemikaalivirastolle.

Siirtymäajat ovat pitkiä. Ennen 1.12.2010 aineen luokituksen voi tehdä joko ainedirektiivin tai CLP-asetuksen mukaan. Seosten, kuten maalien, etikettimerkinnät muuttuvat uuden merkintäjärjestelmän mukaisiksi vuoteen 2015 mennessä.

Maalituotteen käyttäjälle pakkausmerkinnät ja uudistuva käyttöturvallisuustiedote ovat tärkeimmät lähteet, kun hän tarvitsee tietoa tuotteen varoituksista tai vaaroista.

Palaa otsikoihin