Kustavilaisuus / Uusklassismi vuoteen 1810

Uusklassismin aikana rakennusten julkisivujen vuorauksessa käytettiin sahapintaista pystylautaa tai muodikkaimmissa rakennuksissa höylättypintaista, reunaprofiloitua lautaa. osassa rakennuksia oli vielä näkyvissä hirsipinta ja vain nurkat sekä ikkunaympärykset vuorattuina, lisäksi räystäslista massiivisesta puusta veistettynä ja muotohöyläyksellä viimeisteltynä.

Rakennusten arkkitehtuuri saattoi saada omaperäisiä muotoja suunnittelijasta ja rakennuttajasta riippuen. Myös värityksessä esiintyi eroja mm. paikkakunasta johtuen, punamulta oli edelleen käytössä, mutta muotia seuraavat rakennuttajat halusivat ehdottomasti käyttää keltamullasta ja valkoisesta saatavaa    vaaleankellertävän kalkkikiven sävyä. Nokimustan ja valkoisen pigmentin sekoittamisesta syntyvät sinertävänharmaat sävyt olivat käyttökelpoisia, mutta kalliita lyijyvalkoisen takia. Samalla tapaa eri umbralaatujen ja valkoisen sekoitukset olivat käytössä. Esikuvina näille harmaan sävyille oli  rakentamisessa käytettävät mm. Gotlanista, Öölannista ja Virosta louhittavat vihertävän harmaasta siniharmaaseen vaihtelevat kalkkikivilaadut.

Varsinkin säätyläisten rakennuksissa poikkeukset edellä mainituista väritystavoista olivat harvinaisempia.Rakennusten arkkitehtuuriin kuuluvat, julkisivua jäsentelevät osat: listat, pilasterit, kapiteelit,  sekä ikkunoiden ja ovien vuorilistat maalattiin klassisen arkkitehtuurin käytännön mukaisesti vaaleammalla sävyllä kuin varsinainen seinäpinta. Vaaleimmat käytettävissä olevat valkoiset olivat nykyisiä ns. maalarinvalkoisia tai vielä niitäkin taitetumpia.

Kivirakennusten maalauksessa päästiin kalkin ansiosta hyvinkin hohtavan valkoisiin jäsennöiviin osiin, jotka vuosien kuluessa muuttuivat kalkille ominaiseen tapaan kellanharmaan suuntaan. Rakennusten muuratut sokkelit käsiteltiin useimmiten joko slammaamalla tai rappaamalla. Käsittely oli ohut ja myötäili muurauksen pinnan muotoa. Sokkelit kalkittiin ja yleisesti värinä käytettiin sinertävänharmaan lopputuloksen antavaa nokimustaa tai lämpöisemmän sävyn muodostavaa luumustaa. Muut maavärit olivat harvemmin käytössä.

Värikartta kirjasta

Katot		mustanruskea				(grafiitin)harmaa				tiilenpunainen
Seinät
- keittomaalit
		K 395		K 500		M 393		M 416		M 409
- Öljymaalit

Vastaavista pigmenteistä tehdyistä öljymaaleista tuli syvempiä / tummenpia kuin keittomaaleista. Öljymaaleista tehtiin vaaleampia lisäämällä joukkoon valkoista. Pääasiassa käytetty lyijyvalkoinen oli valmistustapansa takia huomattavan kallista verrattuna esim. maaväreihin.

Listat
		Y 458		G 498		H 496		H 499		K 498
Ikkunat
		J 491		J 497		J 496		H 495		M 471
Ovet
		J 500		L 497		M 496		S 500		M 473
Sokkeli
		M 500		S 487		V 496		Laasti +		Luonnonkivi